Näyttelyä

Viime viikonloppuna tuo ihminen heräsi jo pimeän aikaan,mä arvasin että tässä on joku juttu takana koska se oli illalla pakannu kasseja valmiiksi. Ja niin se pisti mut häkkiin ja vei autoon. Ajeltiin pitkään pitkään, kuulemma oltiin loppujen lopuksi Helsingissä.

Kun päästiin perille jouduin häkistä toiseen häkkiin, tässä oli sentään kauniit verhot ja sain ruokaa. Kaikki siis hyvin. Ja häkistä oli mukava katsella ohi kulkevia ihmisiä ja näin mä muita kissojakin, huh en ollut ainoa.

Tylsäähän siellä oli suurimmaksi osaksi, koko aamun sain odotella kunnes viimein ihminen tuli ja vapautti mut häkistä. Pääsin kahden kivan ihmisen luokse, ja mä kummastelen kokoajan miks tuo oma ihminen laittoi mut pöydälle? Kotona se aina käskee mua alas.
Ne kaksi vierasta ihmistä oli aikasta kivoja, ne kehui kuinka kaunis oo. No hei, tottakai mä oon ;)  Ja ne leikki mun kaa ihanalla uudella lelulla.

kuva Heikki Siltala

Sitten mä sain taas olla vaan häkissä, onneks siellä kävi välillä ihmisiä katsomassa mua ja nekin sanoi että oon kaunis.
Kohta taas oma ihminen haki mua, mihin nyt taas?  Hei,tällä kertaa siellä olikin viisi muutakin kissaa ja ne oli ihan oudon näköisiä. Yhdellä ainoastaan oli tälläinen kaunis turkki kun mulla, muilla oli oudosti ihan suoraa ja pidempää karvaa  :O
Ne kivat ihmiset oli kans siellä taas ja ne pyöritteli mua ja käänteli ja leikitti. Loppujen lopuksi ne teki hienon päätöksen, mä oon kaunein  Kaikkein kaunein tyttö joka niillä oli tänään kyläillyt.

Nyt muakin jo jännitti kun omaa ihmistä kans, mä en vaan tajua miks se tuli niin onnelliseks siitä mitä mä jo tiesin, että oon paras. Se onkin ihan outo.

Ja taas mua vietiin kohta, tällä kertaa taas uuteen häkkiin. Siellä oli paljon ihmisiä ja ihania poika-hajuja aaahhh.
Nyt ne kaksi ihmistä ei enää riittäny vaan ne oli ottanut kavereitaan mukaan mua katsomaan. Ihanaa, mä niin tykkään kun kaikki katsoo
Pah, ei ne ollutkaan niin kivoja. Niiden mielestä joku ihan outo on mua kauniimpi mutta onneks mun oma ihminen pitää mua parhaana.

Vihdoin, ihminen alkoi kasata kamoja ja kertoi että lähdetään kotiin. On rankkaa olla kaunis ja esiintyä. 

Ja mulla oli ikävä mun kaveria Aatua, miks se ei voinut lähteä mukaan niinku viimeks? Tyhmää

Vauhdikasta aamua

Mikä olisi parempi tapa aloittaa ihana päivä kuin juosta kovaa, leikkiä ja painia kaverin kanssa? En ole itse keksinyt kyllä parempaa tapaa. Tai syöminen mutta se on jo toinen asia.

Aatun leikkiin saaminen vaatii hiukan tekemistä, ensin juoksen ympäri taloa uudestaan ja uudestaan

Jos kaveri ei tästä vihjeestä tajua mitä haluan otetaan kovemmat keinot käyttöön.
Tarkkailen hetken mitä Aatu hommailee…

…Kun Aatu lähestyy olen ihan hipihiljaa etten paljastu…

…Ja yllätyshyökkäys, JEEEE!…

 Sainhan mä kaverin mukaan painiin

Kun tuntuu että Aatu voi voittaa tämän painin on viisainta ottaa jälleen jalat alle ja painaa tuhat lasissa karkuun..

Voiko elämä olla ihanampaa?     Ei mun mielestä

Talvi tuli

Katselin yöllä kun pihalla taivaalta leijaili jotain valkeaa,se näytti niin kivalle että halusin itsekkin leikkiä sellaisessa. Tiedän että vessasta löytyy vessapaperia, siis tuumasta toimeen.
Ihminen oli laittanut oven kiinni, onneksi hätä ei ole tämän näköinen vaan pyydän kaverini Aatun apuun. Kun hetken höpöttelen oven takana niin Aatu tulee paikalle ja avaa oven minulle. Itse en ole vielä keksinyt miten se tekee tuon mahtavan tempun mutta ihan varmasti opettelen sen.

Kun ovi on auki paperin etsintään. Koitin puuhailla ihan hiljaa että ihminen ei herää, se ei jostain syystä arvosta leikkiäni ja ei ymmärrä miten kivaa se voi olla.
Hiphei, sain leikkiä vaikka kuinka kauan. Valkoinen levisi ihanasti jokapaikkaan kun sen sekaan juoksi ja heittäytyi selälleen. Ihanaa. Ihanaa. Elämää parhaimmillaan.

Kunnes tuli aamu ja ihminen heräsi. Heti se aloitti rumien puhumisen tukka pystyssä kun keräsi valkoista lattialta. Vielä piti koittaa pelastaa tilanne ja juoksin kovalla vauhdilla kohti ja heittäydyin kyljelleni syöksyen kohti. Hauskan leikin lyhyt loppu

Tuota valkoista tuli päivälläkin pihalla taivaalta maata kohti, olisin halunnut mennä ulos tutkimaan sitä mutta taas on tuo ihminen esteenä. (Tämäkin este on kyllä tehty voitettavaksi.) Se on sulkenut ikkunan josta on kulku tarhaan. Enään se ei edes laita verkko ikkunaan, paljasti valttikorttini kesällä. Läpi vain, kun otti hyvän vauhdin verkko oli kuin kärpänen edessä. Tylsää, vaikka tuo ihminen koittaa sanoa että pihalla on kylmä en taida uskoa ennenkuin itse saan kokeilla

Hei maailma!

Olen Kipa, ehtiväinen Cornish rex tyttö joka kuulemma keksii aina kaikkea kepposta.
Oma ihminen on luvannut että musta ja mun hommista sais vaikka kirjan